Isän ensiaskeleet

Minua ei niinkään jännittänyt pärjäisinkö itse lapsen kanssa kotona, vaan enemmän pärjäisikö lapsi mun kanssa. Oikeesti. Yhdessä pienessä hetkessä leijonanosa vastuuta pienen ihmisen hyvinvoinnista napsahti tukevasti mun hartioille. Olinhan toki osallistunut Viivin hoitamiseen aiemminkin, mutta loppujen lopuksi vaimolla tuntui aina olevan paremmin selvillä mitä lapsi pukee päälle, mitä syö ja milloin, koska nukutaan päiväunet yms.

Olin suhtautunut lapsenhoitoon aika lailla fiilispohjalta. Uskoin, että meidän jokaisen geeneissä on ohjeet miten lasta hoidetaan ja se mitä geeneistä ei löydy, opitaan käytännön kautta. Kun en jaksanut ottaa selvää asioista etukäteen, niin huomasin olevani hyvin vastaanottavainen muiden ohjeille lastenhoidon suhteen. Esimerkiksi synnytyslaitoksella vanhempi terveydenhoitaja näytti ohjeet kuinka lasta röyhtäytetään oikeaoppisesti. Pari päivää mätkin lapseni selkää hoitsun ohjeiden mukaisesti, kunnes vaimo huomasi asian ja antoi ymmärtää, että munuaisia voidaan tarvita vielä myöhemmälläkin iällä.

Olin pitänyt muutaman viikon lomaa heti Viivin syntymän jälkeen ja sitten pari kuukautta lisää kun Viivi oli puoli vuotta. Toivoin, että olisin ehtinyt tuossa ajassa rakentamaan jonkinmoisen isä-tytär -luottamussuhteen. Näillä eväillä olisi siis pärjättävä.

Koti-isän koti

Kaikki tapahtui niin nopeasti. Muutimme takaisin Suomeen keskelle orastavaa kevättä. Takana oli työskentelyä muutama vuosi ulkomailla ja tuliaisina maailman ihanin lapsi, Viivi. Muutimme tavarat vanhaan asuntoomme ja vietimme aikaa kavereiden ja sukulaisten parissa. Oli mukava olla taas Suomessa.

Aloitin työt juuri sopivasti vähän ennen kesälomia. Vaimo jäi Viivin kanssa kotiin. Olin aiemmin luvannut vaimolleni, että jos hän löytää hyviä töitä, niin tulen mukana minne päin maailmaa tahansa ja voin jäädä lapsen kanssa kotiin. Sitten napsahti. Belgian Bryggestä aukesi työpaikka. Mietittiin asiaa muutama sekunti ja päätettiin lähteä. Oltiinhan me ehditty asua Suomessa jo melkein puoli vuotta ;)

Osa kodin tavaroista varastoon, loput autoon, asunto vuokralle ja suunta kohti Belgiaa. Seikkailu alkoi. Uusi kotikin löytyi muutaman päivän etsimisen jälkeen ja kaikki oli valmista rattoista kotielämää varten. Kotimme on perinteinen Bryggeläinen 'piparkakkutalo', useamman sataa vuotta vanha kolmeen kerrokseen rakennettu kivitalo. Talot ovat kiinni toisissaan ja julkisivut ovat todella upeita.