maanantai 8. lokakuuta 2007

Yhden miehen kokkisota

Ensimmäinen kuukausi koti-isyyttä takana ja olo on kuin voittajalla. Suurin haaste on varmasti ollut ruuanlaitto pikkuneidille. Vaimoni ehdotti, että voisin alkaa räpsimään kuvia vauvanruoka-annoksistani (ja jakamaan niitä täällä blogissani), mutta mun mielestä ne näyttää kaikki samalta, semmoselta tasaiselta mössöltä enkä näe niitä mitenkään kuvauksellisina.

Kuulin, että Viivin ikäinen taapero voi alkaa syömään samoja ruokia vanhempiensa kanssa, kunhan jättää suolan ja vahvat mausteet pois. Mun ruuanlaitto on ollut enemmän tai vähemmän sitä, että käytetään niitä tarpeita mitä jääkaapissa sattuu olemaan. Nyt tilanne oli aivan toinen, kun tuon taaperon olisi tarkoitus kasvaa, vieläpä mun kokkauksilla.

Ensimmäinen ruoka taisi olla jokin kasvismössö, johon laitoin pastaa, tomaattia, brokkolia ja porkkanaa. Viivi ei tykännyt ja ruoka oli kirjaimellisesti pitkin seiniä. Siinä sitten ottivat kierroksia isä sekä lapsi. Oli turhauttavaa, että ensin vääntää kauheella vaivalla ruokaa, jonka toinen sitten näkee parhaaksi laittaa kaikkialle muualle kuin suuhunsa. Vaimo sentää syö mun tekemät sapuskat, mutta sillä onkin aina nälkä.

Selvitin kuumeisesti pari päivää vauvanpurkkiruokia maistellen täydellisen taaperoruuan salaistan koostumusta. Vaimo oli kyllä lohdutellut, että pitää antaa Viiville aikaa totutella uusiin makuihin ja että se voi viedä jopa toistakymmentä kertaa tottua uuteen ruokalajiin. No mikä niissä pirskatin purkeissa sitten voi olla niin paljon parempaa kuin mun laittamassa ruuassa? Maku. Purkkiruuat maistu pahalta, mutta ne sentään maistu joltain. Mun ruoka ei maistunut oikein miltään. Aloin lisäämään erilaisia yrttejä, ensin purkista ja myöhemmin tuoreeltaan. Se vähän ihmetytti, että jokainen purkkiruoka sisälsi suolaa, vaikka sitä kehoitetaan välttämään lastenruuissa. Hö! Epäreilua.

Eikun rohkeesti vain suolapurkkiin kiinni. Meni syteen tai saveen. Laitoin aivan pienen hitusen suolaa koko valtavaan ruoka-annokseen ja Viivi hotki lautasen tyhjäksi. Toinen ihmetyksen aihe oli se, että tosi monessa purkkiruuassa oli käytetty valkopippuria. Täh? No miksei mustapippuria, sitä kun vois käyttää paljon monipuolisemmin. Valkosipulijauhe oli myös suosittujen mausteiden listalla ja senkin käytöstä noin niinkuin ensimausteena voi olla montaa mieltä.

Viivi syö nykyisin mun tekemiä aterioita hyvällä ja sottaisella ruokahalulla.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hehee.. :D! Täällä ollaan vasta "miksi kaupan puuro maistuu paremmalta kuin oma puuro"-vaiheessa, mutta siihen ollaan löydetty ratkaisu.. kun sekottaa jotain hedelmäsosetta tai vaiks banskua, että puuro maistuu joltain muulta kuin itse puurolta, niin johan menee kaupaksi. Toi suolajuttu ihmetyttää kyllä (siis että lastenruuissa sitte sitä suolaa löytyy.. hmm).

Koti-isä kirjoitti...

Kiitti ekasta kommentista! Mua on vähän epäilyttänyt, että lukeeko tätä blogia kukaan ;)

Ruokailuhetket on aina mukavia!